Esittelyssä Sakari Taipale yhteiskuntapolitiikan apulaisprofessori ja tutkimusryhmän johtaja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä Jyväskylän yliopistossa sekä Ikääntyneiden osallistaminen digitaaliseen palvelukulttuuriin -osahankkeen vetäjä.

Sakari Taipale
Yhteiskuntatieteiden tohtori (yhteiskuntapolitiikka).
Yhteiskuntapolitiikan apulaisprofessori ja tutkimusryhmän johtaja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä Jyväskylän yliopistossa.

Mitä teet parhaillaan DigiIN-hankkeessa?

Tutkimusryhmäni tutkii ikäihmisten digilaitteiden- ja palveluiden käyttöä monesta eri näkökulmasta. Selvitämme tekijöitä, jotka ennustavat digilaitteiden käyttöä myöhemmällä iällä, tukevat digipalveluiden käyttöä ja auttavat ylittämään käytön esteitä.
Parhaillaan teemme muun muassa seurantatutkimusta, jossa selvittämme kuinka digiteknologian käyttö muuttuu, kun ihmiset vanhenevat, ja pureudumme siihen mitkä tekijät ennustavat käytön lisääntymistä ja vähentymistä. Selvitämme myös vanhustyön digitalisoitumista ja muun muassa pikaviestipalvelu WhatsAppin käyttöä hoivatyössä.
Opetan myös yhteiskunnan ja yhteisöjen digitalisaatioon liittyvää kurssia, jossa käsittelemme DigiIN-projektin eri aihe-alueita, ja ohjaan eritasoisia opinnäytetöitä.

Ikääntyneiden osallistaminen digitaaliseen palvelukulttuuriin

Mitkä ovat DigiIN-hankkeen tärkeimmät tavoitteet?

Johtamani osahankkeen näkökulmasta keskeisintä on tunnistaa niitä tekijöitä, jotka tukevat digitaalisten palvelujen käyttöä myöhemmissä elämänvaiheissa ja kannustavat omista tarpeista lähtevään positiivisen teknologiasuhteen luomiseen.
On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa myös ne ikääntymiseen liittyvät tekijät, jotka vaikeuttavat digipalvelujen käyttöä tai estävät sen kokonaan.

Mitkä ovat oman teema-alueesi keskeisimmät aiheet?

Digitaalisten palveluiden, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen, käyttö myöhemmällä iällä ja hoivatyön digitaisoituminen. Vaikka ikääntyneet ovat näiden palveluiden suurkäyttäjiä, on tärkeä huomata että positiivisen teknologiasuhteen luominen ja digitaitojen kehittyminen tapahtuvat usein muissa yhteyksissä. Sen vuoksi tutkimme myös eri medialaitteiden ja -sovellusten käyttöä vapaa-ajalla ja osana perhe- ja ystävyyssuhteita.
Parhaimmillaan digi-innostus siirtyy yhdeltä elämän osa-alueelta muille.

Miten niitä tutkitaan ja kuinka saadaan vastauksia?

Vastauksia ikäihmisten digiongelmiin saamme kysymällä ja havainnoimalla paitsi heitä itseään myös heidän läheisiään. Digiarki on usein myös jaettua arkea, jossa opimme toisiltamme ja tuemme toisiamme. Sen vuoksi on tärkeä tutkia myös heitä, joiden kanssa ikäihmiset jakavat arkensa.
Sovellamme hankkeessa monenlaisia tutkimusmenetelmiä, kuten lomakekyselyjä, haastatteluita ja elisitaatio-menetelmää.

Millaisia tuloksia on tullut?

Olemme tutkimuksellamme osoittaneet, että ikäihmisiä on turha kategorisoida käyttäjiin ja ei-käyttäjiin, koska heidän tapansa hyödyntää digitaalisia laitteita ja palveluita on valtavan monipuolinen. Yhden palvelun sujuva käyttö ei takaa sitä, että toisen palvelun käyttöönotto onnistuisi vaivatta.
Ikäihmiset eivät myöskään käytä digipalveluita vain yksin ja itsenäisesti, vaan yhdessä toisten kanssa.
Usein haasteena on aikaisemmin hankittujen digitaitojen soveltaminen nopeasti muuttuvassa ja uudistuvassa digiympäristössä.

Millaisena näet digitaalisten palvelujen tulevaisuuden?

Digitaalisten palvelujen käyttö sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee varmasti lisääntymään tarjonnan kasvaessa.
Ikäihmisten palveluiden käyttö tulee lisääntymään uusien sukupolvien myötä. Käyttöönottoa voidaan kuitenkin vauhdittaa myös huomioimalla paremmin ikääntyvän väestön erityistarpeet palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Miksi digitaaliset palvelut ovat tärkeitä?

Digitaaliset palvelut eivät ole itseisarvo. Ne kuitenkin parantavat palvelujen saatavuutta ja käytettävyyttä niissä käyttäjäryhmissä, joilla on riittävät tiedot ja taidot digitaalisessa palvelujärjestelmässä toimimiseen. Joissain tilanteissa etänä toteutettavat palvelut voivat myös madaltaa palveluun hakeutumisen kynnystä.

Onko aihetta tai toimintaa, jota mielestäsi ei voida tai ei kannata ”sähköistää”?

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on paljon sellaisia osa-alueita, joita on vaikea tai mahdotonta digitalisoida ollenkaan. Erilaisten hoidollisten toimenpiteiden ja päivittäisten perustoimintojen turvaaminen eivät onnistu etänä tai verkossa.

Mitä digitaalista palvelua käytät itse paljon (työssäsi tai vapaa-ajallasi) ja voit suositella muillekin?

Työssä ja vapaa-ajalla käytän erityisesti kirjastojen digitaalisia palveluita ja haen tietoja kuntien ja kaupunkien liikuntapalveluista.

Onko sinulla ollut ongelmia jonkin käyttämäsi sähköisen palvelun kanssa – miten ratkaisit ongelman tai miten haluaisit kehittää palvelua?

Sähköisten palvelujen haastaneena on usein ”poikkeustapaukset”. Vaikka esimerkiksi Verohallinnon digipalvelut ovat pääosin aivan erinomaisia, kansainvälisen verotukseen liittyviä asioita olen joutunut hoitamaan puhelimitse ja korona-aikana jopa postitse.
Postin Chat-palvelusta onnistuin saamaan joulun alla ratkaisun erääseen ongelmaani. Tästä olin erityisen ilahtunut, koska muiden chat-bottien kanssa en ole löytänyt yhteistä kieltä.

Mitä teet, kun haluat pitää tauon työstäsi?

Tutkimuksen tekemisestä on aika vaikea kokonaan irrottautua, mutta liikkumalla ja ulkoilemalla se onnistuu minulla parhaiten. Vesi on minulle se elementti, johon hukutan työt. Nyt kun uimahallit ovat olleet rajoitetusti auki, olen aloittanut gravel-pyöräilyn ja luistelun.