Koronaviruspandemia on haastanut monin tavoin terveydenhuoltoa ja koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi etäasioinnin määrää on lisätty. Psykiatrisia avohoidon palveluita on digitalisoitu aktiivisesti jo ennen koronaviruspandemiaa ja etänä toteutettavat palvelut ovatkin olleet pitkään käytössä alueilla, joissa välimatkat ovat pitkiä.

Kuitenkin tuoreessa tutkimuksessa havaitsimme, että koronaviruspandemia on aiheuttanut selkeän digiloikan myös psykiatrisissa avohoidon palveluissa, vaikka niiden digitalisaatioaste ennestäänkin oli hyvällä tasolla. Ennen pandemian käynnistymistä tammikuussa 2020 psykiatrisista avohoitokäynneistä 84 prosenttia toteutettiin käynteinä paikan päällä, mutta toukokuussa, pandemian käynnistymisen jälkeen, käyntejä paikan päällä oli enää vain 47 prosenttia.

Pandemian käynnistyttyä 37 prosenttia palveluista pyrittiin siis tuottamaan ilman kasvokkaista kanssakäymistä, ja tällöin puhelimitse ja etäyhteydellä toteutettujen käyntien määrä kasvoi 39 prosenttiyksikköä.

Keräsimme tutkimuksessamme tietoa myös psykiatrisen tulosalueen johtajien näkemyksistä siitä, mitkä tekijät haastoivat ja edistivät etäasiointia. Tulostemme mukaan etäasioinnin nopea lisääminen ei ole ollut täysin haasteetonta.

Etäasiointiin siirtymistä ja sen toteuttamista ovat psykiatrisen tulosalueen johtajien mukaan haastaneet välineiden riittämättömyys ja ohjelmien toimimattomuus, asiakkaiden puutteelliset laitteet ja sopimattomat tilat etäterapiaan, negatiiviset asenteet etäasiointia kohtaa, riittämätön osaaminen, organisatoriset ongelmat sekä etäasioinnin soveltumattomuus kaikkeen psykiatriseen avohoidon toimintaan.

Mielestäni kaikkia psykiatrisia avohoitokäyntejä ei voida toteuttaa etäasioiden. Esimerkiksi kaikkia tehtäviä, tutkimuksia tai havainnointia ei ole mahdollista suorittaa etänä. Lisäksi kaikilla asiakkailla ei ole tarvittavia välineitä, yhteyksiä, taitoja tai sopivia tiloja, joita etäasiointiin tarvitaan. Esimerkiksi nuoret, jotka asuvat kotona vanhempien kanssa, eivät välttämättä halua asioida etänä, sillä kotona ei välttämättä saa tarpeeksi rauhallista ja turvallista tilaa puhua omaa mieltä askarruttavista asioista.

Toisaalta vaikka haasteita etäasioinnin käyttöönotossa ja käytössä on ollut, on osa ammattilaisista ja asiakkaista ottanut etäasioinnin vastaan myönteisesti. Tähän asennoitumiseen on vaikuttanut muun muassa se, että on ymmärretty koronapandemian aiheuttama pakko siirtyä etäasiointiin ja toisaalta etäasiointiin siirtyminen on ollut helppoa niille ammattilaisille ja asiakkaille, joilla luottamuksellinen suhde on jo syntynyt aikaisemmin kasvokkain.

Tutkimuksemme johtopäätöksenä toteamme, että ”etäasiointi on mahdollistanut epidemiatilanteessa psykiatristen avohoitopalveluiden tarjoamisen niille asiakkaille, joille etäasiointi soveltuu ja jotka kykenevät etäasiointiin”. Tämä havainto luo meille tärkeän tarpeen tunnistaa ne asiakkaat, jotka hyötyvät etäasioinnista, mutta erityisen tärkeää on myös tunnistaa asiakkaat, joille etäasiointi ei syystä tai toisesta sovellu.

Tärkeää on myös tunnistaa syitä, joiden vuoksi etäasiointi on haastavaa tai jopa mahdotonta. Kun tunnistamme, mistä syystä etäasiointi ei onnistu, voimme innovoida uusia ratkaisuja ja kehittää terveydenhuollon palveluita asiakasnäkökulmat huomioon ottaen.

Elina Laukka
DigiIN vieraileva tutkija, THL
Yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto

Laukka, E., Gluschkoff, K., Kaihlanen, A.-M., Suvisaari, J., Kärkkäinen, J., Vorma, H., & Heponiemi, T. (2021). Muutos psykiatristen avohoitokäyntien toteutuksessa ja johtajien kokemukset etäasiointia estävistä ja edistävistä tekijöistä COVID-19 aikakaudella. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 13(1), 49–62.