Koronaepidemia on pakottanut useat eri toimialat etsimään vaihtoehtoisia keinoja tarjota palveluita ja tuotteita asiakkailleen. Vaihtoehtojen puuttuessa, nettisivuilta ja liiketilojen ovista on jouduttu lukemaan viestejä ”Suljettu koronan vuoksi” tai jopa ”Lopetamme liiketoiminnan”.

Tarve löytää uusia toimintatapoja ja minimoida kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia on korostunut etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa lappua ei voida laittaa luukulle. Epidemia on lisännyt merkittävästi tarvetta sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiselle.

Moni kotiinsa eristäytynyt onkin jo hyödyntänyt sähköisiä palveluja, kuten chattia tai koronavirustaudin oirearviota, jonka oli Omaolo.fi:ssä tehnyt huhtikuun loppuun mennessä jo noin 400 000 ihmistä.

Sähköiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lisääntyneet viime vuosina jo ennen koronaepidemiaa nopeasti. Niiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut lisätä ja tukea jokaisen aktiivista roolia oman terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpitämisessä sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja seurannassa.

Nyt jos koskaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailta odotetaan tätä aktiivista roolia ja samalla nopeaa sähköisten palvelujen haltuunottoa.

Kaikki eivät kuitenkaan ole samalla lähtöviivalla. Tilanne on lisännyt jo olemassa olevaa huolta mahdollisesta eriarvoisuuden lisääntymisestä sekä digitaalisesta kahtiajaosta, jossa toisilla on mahdollisuudet käyttää sähköisiä palveluita ja hoitaa omaa hyvinvointiaan, toisilla ei.

Riski palveluista syrjäytymiseen ja hyvinvoinnin heikkenemiseen on erityisen suuri jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä. Esimerkiksi monet iäkkäät saattavat tällä hetkellä elää täysin ilman kodin ulkopuolisia kontakteja. Toisaalta he ovat myös niitä, jotka voisivat poikkeusolojen aikana hyötyä eniten sähköisten palvelujen tarjoamista mahdollisuuksista.

DigiIN-hanke tuottaa tietoa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen tueksi.

Hankkeessa tehty tuore tutkimus osoittaa, että taloudellisesti, terveydellisesti ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat kokevat hyötyvänsä vähiten sähköisistä palveluista. Myös iäkkäiden ja vähäisesti koulutettujen kohdalla koetut hyödyt jäävät vähäisiksi, mutta tämä selittyy osittain eroilla sähköisten palvelujen saavutettavuudessa, käyttötaidoissa ja käytön laajuudessa.

Toisaalta kyseisten ryhmien terveys- ja hyvinvointiongelmat saattavat myös olla monimutkaisia ja vaatia monialaisia ja henkilökohtaisesti räätälöityjä terveys- ja sosiaalipalveluita. Tähän nykyiset sähköiset järjestelmät ja alustat eivät välttämättä taivu, jolloin myös hyödyt jäävät vähäisiksi.

Tutkimuksessamme tärkeimmäksi sähköisten palvelujen hyötyjä selittäväksi tekijäksi nousi digiosaaminen. Sähköisten palvelujen sujuva käyttäminen edellyttää paitsi riittävän selkeitä ja helppokäyttöisiä järjestelmiä myös asiakkaan riittäviä teknisiä taitoja. Tällöin asioiden hoitoon ei kulu liikaa aikaa ja palveluista todennäköisemmin hyödytään.

Tuloksemme osoittavat, että etenkin digisyrjäytymisriskissä olevien ryhmien digiosaamisen parantamiseen olisi tärkeä panostaa. Palvelujen tarjoajat ja erilaiset järjestöt ovatkin nyt korona-aikana kiitettävästi vastanneet tähän haasteeseen ja tarjoavat esimerkiksi puhelinapua sitä tarvitseville erilaisten sähköisten palvelujen käyttämisessä.

Koronan kaltaisen tilanteen vallitessa olisi entistä tärkeämpää selvittää nykyisten sähköisten palveluiden toimivuutta, saavutettavuutta sekä mahdollisia kehittämiskohteita, etenkin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien näkökulmasta.

Eristäminen altistaa ihmisiä yksinäisyyden lisäksi sekä henkisille että fyysisille terveysongelmille, joten olisi äärimmäisen tärkeää saada lisätietoja digitaalisten ja muiden etätyökalujen mahdollisuuksista ihmisten hyvinvoinnin potentiaalisena edistäjänä.

Digitaaliset ratkaisut voivat edistää terveyttä ja auttaa vähentämään sosiaaliseen etäisyyteen liittyviä ongelmia. Tämä kuitenkin edellyttää, että palvelut vastaavat asiakkaiden ja potilaiden tarpeita ja että käyttäjät kokevat ne hyödyllisiksi ja osaavat niitä käyttää.

Anu Kaihlanen
erikoistutkija, THL

Tarja Heponiemi
tutkimusprofessori, THL
DigiIN-konsortion johtaja

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 18.5.2020